Zacharias Topelius: Elama Ja Toiminta
Elama Ja Toiminta
A.J. Sarlin
9781465521156
pages
Library of Alexandria
Overview
Polveutuminen. Lapsuus ja nuoruus. Topelius-suvun vanhin tunnettu jäsen, sen kantaisä, oli Jaakko Laurinpoika Toppila, joka 30-vuotisen sodan aikana muutti Limingasta Ouluun, missä hän eli kauppiaana. Likellä mainittua kaupunkia oli Toppila niminen maatila, josta suvun syntyperä ja nimi johtuvat. Hänen pojanpoikansa Mikael Toppelius oli tullipalvelija ja naimisissa lahjakkaan juutalaisnaisen Maria Zebulonin kanssa, jolla oli taiteellisia taipumuksia. Heillä oli poika nimeltä Kristoffer, joka lapsena joutui omituisiin seikkailuihin. Elettiin kahdennentoista Kaarlen sankari-ja kauhunaikoja. Venäläinen tuli maahan ja Oulu ryöstettiin. Siellä harjoitettiin julmia väkivallantekoja. Maria Zebulon pakeni lapsineen kaukaiseen metsätorppaan Muhoksen salolle. Parvi kasakoita ilmestyi metsätielle. Kasakat tempasivat Kristoffer-poikaa tukasta, viskasivat hänet hevosen selkään ja ratsastivat pojan kanssa pois äidin nähden. Kuten niin monet muut, vietiin ryöstetty Venäjälle ja myytiin tai lahjoitettiin eräälle pajarille, joka oli tsaari Pietarin suosikeita ja jolla oli kartano lähellä Pietaria. Kun pojassa havaittiin musiikkitaipumuksia, niin hän sai opetella soittamaan klaveria. Niin tapahtui, että tsaari kävi tapaamassa suosikkiaan ja tuli kuulleeksi suomalaispojan soittoa. Ja hän taputti ystävällisesti Kristofferia olalle ja kehoitti häntä sanoen: »Soita, poikaseni!» Tästä tuli Kristofferille elämänikäinen muisto, jota hän vielä vanhanakin mielellään mainitsi. Mutta ryöstetyn pojan valtasi vastustamaton koti-ikävä. Hän päätti paeta, piili päivisin metsissä, elättäen itseään marjoilla, mutta öisin hän vakaasti vaelsi siihen suuntaan, minne oli nähnyt elokuun auringon laskevan. Pian hän tapasi maamiehiään ja heidän opastuksensa avulla hän vihdoin saapui etelä-Suomeen. Täältä hän pääsi erään laivurin avulla Ruotsiin. Poika saapui Tukholmaan, jonka laivasillalla oli muutamia vaimoja huuhtomassa vaatteita. Yksi heistä, tarkkaan katseltuaan tulokasta, kysyi suomenkiellä, mistä hän oli. Poika vastasi niinikään suomeksi: »Oulusta». Silloin nainen heittäysi hänen kaulaansa itkien ilosta. Se oli hänen äitinsä, jonka hätä sodan aikana oli ajanut pakenemaan Tukholmaan. Tämän Kristofferin poika oli Mikael Toppelius, Suomen ensimäisiä taidemaalareita. Hän oli luultavasti perinyt taiteilijalahjansa isoisältänsä ja kaunisti lukuisia Suomen kirkkoja ajakseen onnistuneilla maalauksilla. Ukko piti valoisista väreistä ja oli luonteeltaan iloinen, leikkisä ja veitikkamainen sekä hyvänsävyinen. Hänen pojanpoikansa oli Zacharias Topelius, joka syntyi tammikuun 14 p. 1818. Mikko-vaari asui jonkun aikaa poikansa talossa eräässä ullakkokamarissa ja rakasti oikein hellittelemällä pikku Sakkea, joten poikanen milteipä mielin määrin sai mellastella ukon huoneessa, jota muiden tuskin sallittiin siivotakaan. Pieni taiteilijanalku käsitteli jokseenkin vapaasti vanhuksen purkkeja ja tölkkejä, sotkipa hänen värejänsäkin kuin maalari konsanaan vanhuksen hennomatta häntä kieltää. Pikku Saken isä oli Uudenkaarlepyyn kaupungin-ja piirilääkäri, tunnettu runojen kokooja Zacharias Topelius, ja äidin nimi oli Katarina Sofia Calamnius. Vanhemmat elivät avioliitossa, minkä onnen loivat lääkärin sopusuhtainen luonne ja puolison hänen pyrkimyksiinsä mukautuva, hellä olemus, jotka hyvän keskinäisen ymmärtämyksen vallitessa miellyttävällä tavalla täydensivät ja tukivat toisiansa. Isä oli jalomielinen ja hienosti sivistynyt mies, äiti herttainen, kärsivällinen ja hartaasti uskonnollinen, joten he molemmat omistivat hyvät edellytykset kasvattajan vakavaan toimeen. Ymmärrettävä on, että vanhempain välinen sopusointu mitä edullisimmin vaikutti pojan luonteen kehitykseen, ja useita todistuksia on meillä siitäkin, että hyvien kasvattajain osoittama rakkaus hänessä herätti mitä syvimmän vastarakkauden ja kiitollisuuden
